Huonot yöunet aiheuttavat sen, että Garmin poistaa seuraavan päivän treenin. 27 km juoksu ei näytä sitä tekevän. Ei herunut lepoa tälle päivälle.

Jalat olivat eilisen juoksun jäljiltä vähän tönköt, mutta kyllä se homma lähti rullaamaan, kun sai jalat lämpimäksi. Juoksun jälkeen ollut lihaskuntotreeni sen sijaan oli ihan perssiistä

Juoksuseikkailu tehty! Aamun raikastava vesisade muuttui varsin nopeasti auringonpaisteeksi. Kuuntelin matkan alkupuoliskon podcastia, mutta halusin antaa aikaa myös omille ajatuksille, joten toisen puolikkaan menin ilman kuulokkeita.

Kolme tuntia alkaa olla sellainen aika, että keho muistuttaa olemassaolostaan. Jalat tai yleinen olotila ei ole kuitenkaan millään tavalla väsynyt. Enemmänkin energisoitunut!

Laitoin puolisolle matkalta viestin, että laittaa saunan päälle. Se näyttääkin olevan sopivasti lämmin, joten nyt löylyihin!

Päivän juoksu tehty. Olisi pitänyt tehdä viikonlopun pitkä juoksu tänään, kun ilma oli niin hyvä. Huomiselle lupailee aika ankeaa keliä. Möh.

Garminin ohjelmassa on huomiselle 38 minuutin lenkki, mutta minä en sitä nyt noudata. Teen sen sijaan tehdä rauhallisen kolmen tunnin juoksun.

Viime viikon puolimaraton meni noin 2,5 tuntiin, joten jos piirtelisin kartalle suunnilleen 27 km reitin, niin siinä varmaan menee se kolme tuntia. Voi mennä pidempäänkin, jos jään lönnimään ja ihmettelemään maisemia

Juoksukenkävalmistajat suosittelevat, että kengät pitäisi vaihtaa 500 kilometrin välein. Omillani tuli hetki sitten 1200 kilometriä täyteen.

En haluaisi luopua nykyisistä, mutta totta puhuen ne alkavat olla aika huonossa kunnossa. Kyllä niillä vielä juoksee, mutta ei varmasti pitkään. Kangasosat alkavat olla melko riekaleena.

Ihan hirveän näköisethän ne ovat, varsinkin nyt, kun olen kyntänyt mutaisilla lenkkipoluilla. Mutta ihan sama!

Tuo 500 kilometrin suositus on ärsyttänyt minua jo pitkään. Modernin maailman meininkiä kannustaa ihmisiä heittämään roskiin täysin toimivaa tavaraa.

Uusien juoksukenkien etsiminen ahdistaa jo valmiiksi. En suostu laittamaan jalkoihini enää topattuja kenkiä. Parempi kuitenkin etsiä valmiiksi uudet kengät, jotta niihin etsii tottua ennen pidempiä juoksuhaasteita.

Muutaman viime päivän juoksut ovat olleet vähän rauhallisempia ja eilen oli juoksusta täysin vapaa päivä. Se tuli kyllä ihan tarpeeseen. Lihaskuntotreenin tein silti

Tänään mennäänkin taas vähän lujempaa. Ohjelmassa olisi VO2 Max -treeni, johon kuuluu neljä kappaletta neljän minuutin osia, jotka pitäisi juosta 4:30 min/km tahdilla. Ei nyt mitään sprinttiä, mutta sellaista jämäkkää kaljat-ostamatta-ja-alepa-on-menossa-kiinni -tahtia.

Jotenkin minusta tuntuu, että Garmin Connectin ohjelma yrittää edelleen tehdä minusta nopeampaa, vaikka ohjelman tavoitteessa ei ole minkäänlaista nopeustavoitetta.

Seuraan tätä ohjelmaa nyt jonkin aikaa, mutta jos se alkaa mennä liian nopeushakuiseksi, sitten en vaan tottele sitä. Nopeudella ei ole minulle nyt mitään merkitystä. Tärkeämpää olisi rakentaa kropasta sellainen, että se jaksaa juosta pitkään - vaikka sitten hitaasti

Tänään ei kyllä juokseminen napostellut yhtään. Sääennuste lupaili niin ankeaa keliä, että teki mieli jäädä kotiin.

Jätin omat ajatukset jälleen kerran huomioimatta ja painuin kaikesta huolimatta pihalle. Ihan hyvä ilma siellä lopulta oli, vaikka olikin vähän pilvistä. Vajaa tunti meni mukavasti podcastia kuunnellen.

Hanhiparikin ihmetteli epäilyttävää juoksentelevaa ukkoa

Kylläpäs keli muuttui aurinkoisesta hyytävän kylmäksi. Tuuli tosi viileästi ja sen lisäksi satoi vettä, joka muuttui hetken päästä ujoksi lumisateeksi.

Mutta päivän treenit tuli tehtyä. 50 minuuttia juoksua ja päälle lihaskuntotreeni. Lantion nostot yhdellä jalalla kuumottaa persposkia niin maan perkuleesti!

Russ Cook eli Hardest Geezer juoksi viime vuonna Afrikan halki. Nyt alkoi uusi projekti, jossa kaveri pinkoo omin jaloin Uuden-Seelannin läpi. Projektia voi seurata täältä: https://www.youtube.com/watch?v=r96lICOZmhk

Fiilis hävisi tämän päivän tappelun. Kun sain itseni pihalle ja keskityin laittamaan jalkaa toisen eteen, niin siitä se juoksu käynnistyi. Matkaa kertyi lopulta reilun puolimaratonin verran. Joskus pitää vaan lähteä, vaikka ei olisi fiilistä.

Harjoittelin ottamaan rennosti. Juoksin rauhallista tahtia ja kävelin jyrkimmät ylämäet. Jos kivi hiersi kengässä, pysähdyin ja otin kiven pois. Jos teki mieli ottaa valokuva, pysähdyin ja otin kuvan. Mikäli haluan juosta reilusti pidempiä matkoja, minun on vaan oltava sinut rauhallisen etenemisen kanssa.

Matkalla tuli vahvistettu se, että Androidin edellinen päivitys taisi rikkoa kokonaan puheominaisuudet. Kaikki etäisyydet kuulostavat tältä:

"Sadannenviisitoistannenyhdestäpistekolmetoistastaviidennensadastayhden jälkeen, käänny oikealle."

Koetin vaihtaa kieleksi englannin, mutta sekään ei auttanut. Tämä sama ongelma oli perjantaina Komootin kanssa. Se ei vaan osaa enää lukea numeroita. Sen lisäksi, että se tuntuu lukevan kaikki desimaalit, se lukee ne ihan päin persettä.

No, joka tapauksessa oli mukava juoksuseikkailu! Jalat ja muukin kroppa jaksoi hyvin ja tuli kuunneltu 2,5 tunnin verran kiinnostavia podcasteja, joista sai paljon uutta ajateltavaa

Näköjään juoksufiilis on tänäkin aamuna vähän hukassa. Senpä takia päätin, etten kuuntele fiilistä.

Suunnittelin itselleni satunnaisen reitin, pakkasin juoksureppuun vettä, lisäenergiaa sekä sipsejä ja varmistin, että luurissa on riittävästi podcasteja kuunneltavaksi. Fiilis pitäkööt tunkkinsa.

Katsotaan kuinka pitkälle jalat tänään kantaa

Tänään ei juoksututtanut yhtään. Jalat tuntuivat aamusta lähtien raskailta. Vitkuttelin lähtemisen kanssa iltapäivään asti. Mutta tulihan se taas tehtyä.

Huomiseksi olin miettinyt pidempää juoksua, mutta katsotaan nyt, että mikä on fiilis

Meikä aloitti hölkkäämisen, joulukuussa; tai noh kävelynä se alkoi. Syynä tuolloin oli tarve saada salipäivien väliin jotain liikettä. Kun tuntui, ettei paino vain putoa, vaikka kuinka rehki kolme kertaa viikossa; kaksi lihastreeniä ja yhden kuntopiirin. Kyseessä oli alkuun ihan vain jokin keino rääkätä itseään, kun lumitöitä ei tänä talvena juurikaan ollut. Homma myös alkoi iän vanhoilla nastakengillä ja toppavaatteilla; illalla pimeässä, jottei kukaan näe.

Nyt noin 4 kuukautta myöhemmin huomaa, että tuon tekee ihan vain siksi, että sen jälkeen tuntuu vaan niin hyvältä. Lisäksi, tuota kehtaa jo tehdä päivänvalossa; kattokoot ja miettikööt mitä haluavat.

Toppavaatteetkin ovat vaihtuneet tuulitakkiin ja -housuihin. Koska ovat läskeimmiltä ajoilta, telttana muistuttavat myös, miksi tuota kannattee jatkaa. Tosin kauhukseni huomasin miettiväni spandexia ykspäivä. Kengät vaihoin jo jokin aika sitten ja sääret kiittivät siitä suuresti, tosin nastoja välistä ikävä (irtopohjalliset eivät ole niin hyvät, kuin net omalla kokemuksella).

Paino ei kyllä ole vieläkään hirveenä pudonnut (hitaasti hyvä tulee), mutta vaatekoko on kuiten kutistunu. Lisäksi, kun joulukuussa tuo tunnin kävelylenkki sisälsi ehkä 3 kymmenen sekunnin pyrähdystä, jonka jälkeen tuntu että kuolema tulee. Niin nyt tuon tunnin aikana menee neljä kertaa neljä 90:30 intervallia 4 minsan lepoväleillä. Kuljettu matka on muuttunut vajaasta neljästä kilsasta kuudeksi.

Salikin on jäänyt taustalle, kun tää on vain pirun paljon halvempaa, kuin 6 kk käyntioikeus. Joten sitä tutkailen seuraavan kerran syksyllä. Juoksemaan on myös helpompi lähteä, kun ei tarvi ajaa suuntaansa 15 km.

Tavoitteeksi olen asettanut itselle 5 km juoksun syksylle ja 10 km juoksun vuoden vaihteeseen. Lisäksi, varovainen unelma tavoite olisi juosta maraton ennen 50 v synttäreitä (10 v suunnitelma ). Tärkein tavoite on kuitenkin jo täynnä; addiktoituminen siihen jälkihikiseen euforiaan Lisäksi epäilen, että pumppu kiittää myös.

Tänään oli vähän raskas päivä kaikin puolin, joten päätin lähteä lenkille.

Minä:"En kyllä yhtään tiiä miten pitkän lenkin teen.."
Aivot:"Rnnnn..rrrrnnnn.."
Minä:"Jaahas.. Baana auki, jos semmlsta lepposaa läpsyttelyä...ja vähän ajatusten tuuletusta.."
Aivot:"NYTSAATANAMENNÄÄNPERRRRKELEJJJJUMALAAAAUTA"
Minä:"Ei kai siinä sitten.. "

Päivän juoksu tehty! Kyllähän tuossa taas hiki lensi, kun pinkoi 2 x 15 minuuttia 4:50 min/km tahtia. Kun vauhtia oli vähän enemmän, niin matkaakin ehti kertyä tunnissa yli 11 kilometriä.

Tarkastin tuossa, että viime viikon aikana juoksukilometrejä kertyi 55,65. Lieneekö hitaamman juoksutahdin ansiota, kun jalat kestävät menoa näin hyvin. Aikaisemmin yli 40 km viikossa on johtanut useamman kerran erilaisiin kiputiloihin.

Hyvä näin!

Päivän pitkä juoksu tehty! En pitänyt mitään kiirettä. Juoksin tunnin ajan yhteen suuntaan ja sitten sama reitti takaisin. Kävin kääntymässä Oodin edustalla

Nyt saunaan!

Ihmettelin lähtiessä, että kylläpä Garmin teki hieman kummallisen intervalliharjoituksen, kun nopeampia pyrähdyksiä on vain kolme. En kuitenkaan välittänyt siitä ja lähdin juoksemaan.

Kolmen nopean pyrähdyksen jälkeen tajusin, että näitä kolmen sarjoja olikin kolme, eli sprinttejä tulisikin yhteensä yhdeksän. Jokaisen välissä oli lisäksi vähän pidempi palauttelu. Yhtä äkkiä kaikki kävi järkeen!

Ei ollutkaan sitten ihan niin kevyt perjantaijuoksu, mitä ajattelin. Matkaakin kertyi yli 10 kilometriä, mutta se on hyvä vaan

Kyllähän tuo tämän päivän juoksu tuntui vähän enemmän kuin tyypillinen matelu. Toivon mukaan saan palkinnoksi paremman hapenottokyvyn

Nyt voinkin keskittyä odottelemaan, että puoliso palaa töistä. Onnistuin ympäripuhumaan sen yhteen Apiary-lautapelisessioon

Ai että! Ulkona näyttää olevan ihan täydellinen ulkoilusää. Hyvä niin, sillä pitäisi lähteä juoksemaan.

Tänään saa juosta taas vähän kovempaa. Normaalin lönköttelyn väliin mahtuu neljä neljän minuutin nopeampaa vetoa. Ei nyt mitään sprinttivauhteja, mutta kyllä tuossa varmasti hiki tulee